Opiskelijaelämä toisella kierroksella

Kauppiksessa opiskelijaelämä meni vähän pidemmän kaavan kautta. Valiokuntia, jaostoja, sitsien järkkäystä, ylioppilaskunnan hallitus ja edustajisto, ainejärjestön puheenjohtajuus ja yksi kerhokin tuli perustettua. Lukemattomia bileitä, sitsejä, mökkiviikonloppuja, etkoja, jatkoja, jatkojen jatkoja, risteilyjä, vuosijuhlia ja "seminaarimatkoja" ulkomaille. Ei ollut mikään ongelma jäädä jatkoille viimeiseksi ja siivota lopuksi oksennukset tai mennä pakolliselle luennolle kahden tunnin yöunien jälkeen.

Ajattelin etukäteen, että opiskelijaelämän skippaaminen tällä kierroksella olisi kova paikka ja aina salaa kotona haaveilisin, että olisinpa bileissä. Mutta sitten menin eilen sitseille.

Ajattelin, että kerrankin! Mies on viikonlopun poissa ja olin pyytänyt omat ulkopaikkakunnalla asuvat vanhempani lapsenvahdiksi. "Äiti, voisitko tulla hoitamaan lasta, että pääsen opiskelijabileisiin". (!?!) Olin ihan ekstaasissa - sitsit vaan on parasta. Ja mahtavathan ne olikin. Todella upeat. Jatkoillakin oli kivaa. Kuitenkin ehkä noin yhden jälkeen koin sellaisen "en mä ihan taida tänne kuulua" hetken katsellessani krebailua (kuulemma muuten kukaan ei enää sano näin!) tanssilattialla ja otin taksin kotiin. Reilu neljä tuntia unta ja poika heräsi pirteänä leikkimään. Aamulla katsottiin paljon piirrettyjä.

Tänään tajusin, että kyse ei olekaan vaan siitä, etten perheen takia pääse jokaisiin juhliin vaan että en oikeastaan haluakaan. Elämässä on nyt niin paljon muutakin. Olisi oikeastaan ollut aika ihana viettää perjantai-ilta pojan kanssa pitkän viikon jälkeen.

Kuva aiemmasta opiskelijaelämästäni vuodelta miekka ja kirves. Kaikki kuvan henkilöt ovat varmasti jo järkevissä töissä ja maksavat sievoisen summan veroja yhteiskunnalle jotta (mm. minut) voidaan (uudelleen)kouluttaa.

Vähän tuntui pahalta kun eräs luennoitsija kertoi lämpimiä muistoja opiskeluajaltaan ja painotti tutustumaan kurssikavereihin. Näiden ihmisten kanssa ollaan niin tiiviisti seuraavat kuusi vuotta, että syntyy elinikäisiä ystävyyssuhteita ja vieressä istuu ehkä tulevan lapsen kummi. Kun opiskelijaelämän ottaa toisella kierroksella vähän kevyemmin jäävät nämä ystävyyssuhteet ehkä syntymättä. Toki ihmisiin varmasti tutustuu ja osaan ehkä läheisestikin, mutta ei varmasti samalla lailla kuin lumisena vappuaamuna kello kuusi ulliksella sitä perinteistä brunssipaikkaa varatessa. Toisaalta, ne ihmiset mulla on jo elämässä ja lapsen kummeina.

Etsitään kultainen keskitie siis. Välillä voi ja saa ja on kiva käydä bileissä mutta aika usein on kiva myös olla menemättä. Ensi viikolla voi ja saa ja on kiva, sillä torstaina (heti päiväkodin vanhempainillan jälkeen) on tiedossa alfajaiset (fuksiaiset). Ne on perinteisesti vaan kerran elämässä, eli silloin saa vetää tappiin asti.