Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsykoe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsykoe. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. toukokuuta 2016

SE koe!

Tajusinpa juuri, että sehän on ihan pian - ensi keskiviikkona! Se juttu mihin monet täysipäiväisesti lukevat vuoden tai monta. Lääkiksen pääsykoe on pääsykoe todella isolla peellä. Kauppiskokeessa 2004 oli 40 monivalintatehtävää ja 4 tuntia aikaa. Tein sen tunnissa, tarkastin monta kertaa, kirjoitin omat vastaukset puiseen viivottimeen ja menin terassille nauttimaan kesäpäivästä. 39 taisi mennä oikein. Lääkiskokeessa 2015 oli 15 vai 16 tehtävää. Ensimmäinen näistä oli monivalinta jossa taisi siinäkin olla 100 kysymystä. Aikaa viisi tuntia. Sen lisäksi että koko 5 tuntia pitää keskittyä, pitää myös priorisoida ja taktikoida sillä harva ehtii tehdä koko koetta. Kuuleman mukaan joku on joskus haettu ambulanssilla koesalista paniikkikohtauksen takia. En ihmettele.

Se oli siis aivan kamala päivä. Etukäteen ajattelin, että nimenomaan tuo itse koe on vahvuuteni. Nuoret tyypit jotka ovat vuoden lukion jälkeen lukeneet ja käyneet lääkärivanhempien maksaman kalliin valmennuskurssin varmasti jännittäisivät enemmän kuin minä jolla on jo yksi tutkinto ja työpaikka odottamassa äitiyslomalta paluuta. Ei ollut mitään hävittävää eli ei pitänyt jännittää.

No ihan vähän sitten jännittikin. Aamupala ei mennyt millään alas ja vatsa protestoi. Pala kurkussa ja kädet täristen kävelin Porthaniaan. Koesali oli pieni ja pöydät kaltevat. Olin ottanut kahvia termariin mukaan sillä ennen pääsykoetta olin joka päivä 12 mennessä juonut jo 4 kuppia, niin ajattelin että päänsärky saattaa yllättää ilman. Mutta juo siinä nyt kahvia kaltevilla pöydillä! Tai juo siinä nyt kahvia lääkiksen pääsykokeessa ylipäätään! Hedari tuli. Unohdin, että mukana olisi ollut päänsärkylääkettäkin. Luokasta loppui happi ja oli todella kuuma. Kahden tunnin jälkeen kun tajusin, että olin tehnyt vasta kaksi tehtävää meinasi tulla pieni paniikkikohtaus ja kädet tärisivät taas. Tilanteesta selvittiin Sisu-purkalla. Sain tehtyä melkein kaikki tehtävät, yhtä en ollenkaan osannut. Mitään en ehtinyt tarkastaa. Viisi tuntia ja kynä pöydälle. Ulkona kadulla olo oli absurdi. Jotenkin todella kevyt. Se oli nyt siinä, enää ei voinut tehdä muuta kuin odottaa.

Sisu-purkka - parempaa kuin bentsot

Kaikkia varmasti jännittää keskiviikkona. Sen sijaan, että yrität taistella jännitystä vastaan, kannattaa ehkä vain hyväksyä että keskiviikkona jännittää. Tunnustella missä jännitys tuntuu ja antaa sen olla siinä. Ottaa se mukaan kokeeseen. Vastaantaistelu ei vie sitä pois, mutta taistelu vie voimia ja niitä kokeessa tarvitaan.

Tsemppiä kaikille  keskiviikon koitokseen osallistuville. Hullun homaa!

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Jotain pientä opiskeltavaa hoitovapaalle, eli pääsykokeeseenlukukertomus

Se lähti liikkeelle ajatuksesta, että jotain pientä olisi kiva opiskella. Kundi syntyi tammikuun lopussa ja syksyllä mietin mitä ilmoitan töihin hoitovapaan jatkosta. Tammikuussa poika olisi vielä alle vuoden, eli vähän turhan mini ja parhaat päiväkotipaikat jaetaan vasta elokuussa, eli päätin olla kotona siihen saakka. Tyyppi olisi silloin 1,5 vuotias eli ihan kelpo mies päiväkotiin. Päätöksen tein vähän raskain sydämin sillä oma pää meinasi pehmetä kotona. Rupesin suunnittelemaan jotain aivojumppaa, vaikka täydentäviä kursseja kauppiksesta. Sitten SE ajatus tuli mieleen. Nyt jos koskaan.

Idea tuli ehkä lokakuussa. Veikkaan, että oikeastaan heti tiesin tämän tekeväni, sillä päätin kertoa siitä yllättävän monelle ihmiselle jo silloin kun vasta "pohdin". Jos tosi monet tietäisivät, niin en enää uskaltaisi päättä olla hakematta. Eniten jännitin omalle miehelle kertomista. Jännitin ihan kamalasti! Kerroin varmaan kymmenelle kaverille ensin. Sitten kun vihdoinkin rohkaistuin ja sanoin, että mä oon ehkä vähän melkeen tavallaan puoliks tosissani miettinyt, että hakisinko vielä lääkikseen, niin vastaus olis, että "joo tavallaan arvasin kun sulla on ollut toi valmennuskurssin esite auki tossa koneella jo pari viikkoa". Mies yllätti mut täysin sanomalla, että ei yhtään epäile ettenkö mä pääsisi, mutta kehoitti miettimään onko se todella sitä mitä haluan. Jos se on sitä mitä sä haluat, niin go for it! Ihana mies mulla toki on, eli en yhtään ihmettele että se tukee mun unelmia, mutta tavallaanhan kysyin siinä samalla, että "ei kai haittaa jos elätät meidän perheen seuraavat 6 vuotta".

Marraskuun alussa ilmoittauduin seuraavana päivänä alkavalle Valmennuskeskuksen lääkiskurssille ja rupesin etsimään käytettyjä lukiokirjoja. 18 kurssia fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Lukiosta oli 11,5 vuotta. Kieltämättä muutamaan otteeseen kävi mielessä, että onko tämä edes teoriassa mahdollista. Marras- ja joulukuu olivat todella vaikeita kun yritin pysyä kemian ja fysiikan kursseissa kyydissä. Yksi viikonloppu luin autossa mökiltä palatessa kvanttimekaanista atomimallia neljättä kertaa ja itkin, että en tule ikinä tajuamaan tätä. Aikaa oli kokoajan ihan liian vähän ja kokoajan luin ja laskin ihan liian vähän, mutta jotenkin pysyin kyydissä ja sain kaikki asiat käsiteltyä kurssin mukana. Olin lukiossa näissä jutuissa aika hyvä ja matemaattisesti kohtuu lahjakas, mutta etukäteen pelkäsin, että kauppis on ehkä tyhmentänyt mut. Ei se ollut. Aika nopeasti opin taas oppimaan ja opiskelemaan.

Kerran hädän hetkellä ennen välikoetta meidän hoitaja näytti tältä.

Keväällä saatiin viriteltyä erilaisia hoitokuvioita niin, että ehdin välillä lukea muutenkin kuin päiväuni- ja yöaikaan. Oli kohtuu rankkaa, kun joka ilta yhdeksän jälkeen oli pakko avata kirjat väsytti tai ei, mutta jotenkin tuntui, että oli itse taas elossa! Pelkän äitinä olon jälkeen mulla oli oma projekti ja tavoite ja uuden oppimisesta sai energiaa!

Parisuhteelle ei tainnut jäädä yhtään aikaa, mutta kodin sain hoidettua. Valmennuskurssin luentotallenteita oli hyvä katsoa samalla kun pesi vessoja ja aina ruokaa laittaessa oli jokin video pyörimässä.

Kevät kului, opin paljon, laskin todella paljon, löysin valmennuskurssilta muutamat tyypit joiden kanssa opiskelin yhdessä. Kurssit loppuivat ehkä 3 viikkoa ennen pääsykoetta eli vasta silloin oli kaikki käsitelty ja kertaaminen ja syventäminen alkoi. Viimeinen kuukausi oli ehdottomasti se, mikä sisäänpääsyn ratkaisi. Silloin tein asioita todella fiksusti ja todella pajon. Mies vei poikaa viikonloppuisin mökille niin, että sain lukea 24/7 (ei ehkä sittenkään niin fiksusti). Aika toki loppui kesken enkä ehtinyt laskea syventäviä tehtäviä läheskään niin paljon kun olisin halunnut. Ennen koetta tuntui, että yhden kuukauden olisin vielä voinut täyspäiväisesti lukea.

Tältä näytti ruokapöytä viikkoa ennen pääsykoetta.

Rankka mutta äärimmäisen mielenkiintoinen kevät. Vaikka aika loppui kesken, ennen koetta olin silti yllättävän luottavainen omaan osaamiseen. Ja riittihän se.

Koko pääsykoe on niin laaja aihe ja lukemiseen käytetty puoli vuotta niin erikoinen kappale elämääni, että kirjoitan vielä myöhemmin erikseen arvion valmennuskurssista, kuvauksen The kokeesta sekä fiilikset kun sisäänpääsy varmistui.

Taas lähetetään terveisiä opiskelijabileisiin kotisohvalta, mutta perjantaille on lapsenvahti buukattu, eli sitseillä nähdään!