I've created a monster

Kahden viikon kuherruskuukausi on iloisesti ohi. Aika ajallaan rauhallisesta suloisesta neidistä tulikin Pieni Sekopää. Nyt muistan taas miksi vastasyntyneen kanssa ei meinaa päästä suihkuun ennen iltapäivää.

Tyttö ei ole missään tyytyväinen eikä nukahda millään vaikka kuinka väsyttää. Ei edes liikkuviin vaunuihin tai autoon, joiden pitäisi olla pomminvarmoja vauvanukuttajia. Vauva huutaa ja esikoinen pissaa ipadin päälle (mistä se edes sai sen ja miksi se vei sen vessaan??). Mies on töissä noin 25 tuntia vuorokaudesta. Eilen söin lounaaksi karkkipussin. Hiukset pesin viimeksi sunnuntaina (nyt on perjantai!).

Arjesta selviämistä. Tätä(kin) lasta näköjään kannetaan
ensimmäiset elinkuukaudet non-stop kantoliinassa.

Siitä huolimatta, tai ehkä jopa sen takia olen tällä viikolla saanut tehtyä taas yhden tentin ja löytänyt aivan ihanan ja todella kokeneen lapsenvahdin joka on lupautunut hoitamaan Pientä Sekopäätä muutamana päivänä viikossa muutaman tunnin kerrallaan, että voin käydä joitain opetuksia loppuvuoden aikana. Ihan kaikkea en edes yritä, mutta voin kuulemma paikkailla käymättä jääneitä opetuksia kun kurssi järjestetään keväällä uudestaan, tai käydä niitä vielä neljännen vuoden aikanakin.

Edelleen ajattelen, että olisi upeaa selvitä tästä kaikesta ilman välivuotta, mutta ennenkaikkea tarvitsen jotain muuta elämääni. En jaksa olla koko päivää ja koko iltaa vain Äiti. Nyt ehkä, jos saadaan homma toimimaan, voin olla pieniä hetkiä Reumatologi, Onkokogi tai Hematologi. Fingers crossed.