lauantai 14. toukokuuta 2016

SE koe!

Tajusinpa juuri, että sehän on ihan pian - ensi keskiviikkona! Se juttu mihin monet täysipäiväisesti lukevat vuoden tai monta. Lääkiksen pääsykoe on pääsykoe todella isolla peellä. Kauppiskokeessa 2004 oli 40 monivalintatehtävää ja 4 tuntia aikaa. Tein sen tunnissa, tarkastin monta kertaa, kirjoitin omat vastaukset puiseen viivottimeen ja menin terassille nauttimaan kesäpäivästä. 39 taisi mennä oikein. Lääkiskokeessa 2015 oli 15 vai 16 tehtävää. Ensimmäinen näistä oli monivalinta jossa taisi siinäkin olla 100 kysymystä. Aikaa viisi tuntia. Sen lisäksi että koko 5 tuntia pitää keskittyä, pitää myös priorisoida ja taktikoida sillä harva ehtii tehdä koko koetta. Kuuleman mukaan joku on joskus haettu ambulanssilla koesalista paniikkikohtauksen takia. En ihmettele.

Se oli siis aivan kamala päivä. Etukäteen ajattelin, että nimenomaan tuo itse koe on vahvuuteni. Nuoret tyypit jotka ovat vuoden lukion jälkeen lukeneet ja käyneet lääkärivanhempien maksaman kalliin valmennuskurssin varmasti jännittäisivät enemmän kuin minä jolla on jo yksi tutkinto ja työpaikka odottamassa äitiyslomalta paluuta. Ei ollut mitään hävittävää eli ei pitänyt jännittää.

No ihan vähän sitten jännittikin. Aamupala ei mennyt millään alas ja vatsa protestoi. Pala kurkussa ja kädet täristen kävelin Porthaniaan. Koesali oli pieni ja pöydät kaltevat. Olin ottanut kahvia termariin mukaan sillä ennen pääsykoetta olin joka päivä 12 mennessä juonut jo 4 kuppia, niin ajattelin että päänsärky saattaa yllättää ilman. Mutta juo siinä nyt kahvia kaltevilla pöydillä! Tai juo siinä nyt kahvia lääkiksen pääsykokeessa ylipäätään! Hedari tuli. Unohdin, että mukana olisi ollut päänsärkylääkettäkin. Luokasta loppui happi ja oli todella kuuma. Kahden tunnin jälkeen kun tajusin, että olin tehnyt vasta kaksi tehtävää meinasi tulla pieni paniikkikohtaus ja kädet tärisivät taas. Tilanteesta selvittiin Sisu-purkalla. Sain tehtyä melkein kaikki tehtävät, yhtä en ollenkaan osannut. Mitään en ehtinyt tarkastaa. Viisi tuntia ja kynä pöydälle. Ulkona kadulla olo oli absurdi. Jotenkin todella kevyt. Se oli nyt siinä, enää ei voinut tehdä muuta kuin odottaa.

Sisu-purkka - parempaa kuin bentsot

Kaikkia varmasti jännittää keskiviikkona. Sen sijaan, että yrität taistella jännitystä vastaan, kannattaa ehkä vain hyväksyä että keskiviikkona jännittää. Tunnustella missä jännitys tuntuu ja antaa sen olla siinä. Ottaa se mukaan kokeeseen. Vastaantaistelu ei vie sitä pois, mutta taistelu vie voimia ja niitä kokeessa tarvitaan.

Tsemppiä kaikille  keskiviikon koitokseen osallistuville. Hullun homaa!

2 kommenttia:

  1. Moikka! Ihana blogi sinulla! :) Kävitkö muuten mitään valmennuskurssia pyrkiessäsi lääkikseen? :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Kävin Valmennuskeskuksen kurssin mikä alkoi marraskuussa. Se oli mulle ihan ehdoton sillä koko lukion oppimäärä piti käytännössä opetella uudestaan. Kamalasti ei noista jutuista muistanut enää yli kymmenen vuoden jälkeen!

    Ehkä se itse opetus ei ollut se tärkein juttu (vaikka toki ihan laadukasta olikin), vaan ennemminkin se, että valmennuskurssi pakotti pysymään tietyssä aikataulussa. Ilman sitä olisin varmasti jäänyt jälkeen. Lisäksi valmennuskeskuksella on todella hyvät materiaalit ja järjetön määrä syventäviä lisätehtäviä mistä on kyllä hyötyä vaikka kuinka väittävät lukiotiedoilla pärjäävän. Että jos lukiojutut on semihyvin hallussa, niin suosittelisin ostamaan valmennuskeskuksen matskut vaikka käytettynä ja skippaamaan valmennuskurssin!

    VastaaPoista