perjantai 11. maaliskuuta 2016

Terveisiä terveyskeskuksesta

Kevään aikana meillä on perusterveyhdenhuollon kurssin puitteissa ollut mahdollisuus viettää neljä aamupäivää terveyskeskuksessa. Yksi terveyskeskus, neljä eri lääkäriä ja neljä upeaa aamupäivää. Ihan oikeita lääkäreitä ja ihan oikeita potilaita. Tarkoitus on ollut sivusta seurata etenkin lääkärin ja potilaan välistä vuorovaikutusta. Aamupäivät herättivät vaikka mitä ajatuksia, tässä muutamia:

Epävarmuus, epävarmuus ja epävarmuus. Täysin hallitsevaa terveyskeskuslääkärin työssä. Usein potilaat tulevat lääkärin vastaanotolle siinä vaiheessa kun oireiden perusteella ei maailman paraskaan lääkäri pystyisi sanomaan missä vika. Kun taudinkuva kehittyy on puolen vuoden päästä helppo sanoa, että sitähän se tietysti oli. Terveyskeskuslääkärin rooli onkin siis usein varmistaa, että akuuttia hätää ei ole ja lähettää potilas kotiin seuraamaan oireita. Jos pahenee, tule takaisin. Usein ei pahene, usein oireet paranevat itsestään. Elä kipujen kanssa vielä vähän aikaa ja muista kuitenkin liikkua. Isoa arpapeliähän se välillä tuntuu olevan ja varmasti Buranan kanssa kotiin lähetetään myös niitä joita pitäisi lähettää ihan muualle. Pitää vaan hyväksyä se, että näistä lähtökohdista virheitä tulee ja aina ei todellakaan voi olla oikeassa.

Ottakaa vaan housut pois ja käykää siihen makaamaan. Jostain kumman syystä ajattelin, että lääkärin vastaanotolla istutaan, keskustellaan, vähän yskäistään ja lähdetään tyytyväisenä pois resepti kourassa. Kun ensimmäisen potilaan kohdalla lääkäri pyysi keski-ikäistä miestä ottamaan housut pois ja siirtymään tutkimuspöydälle, en tiennyt mihin katsoa tai mitä tehdä. Olin varmasti potilasta huomattavasti vaivautuneempi. Terveyskeskuskäyntien aikana totuin ajatukseen vieraan ihmisen koskemisesta ja tietyllä tapaa intiimistä ja luottamuksellisesta suhteesta joka lääkärin ja potilaan välille on pakko syntyä jotta hoitosuhde onnistuu. Missään muussa ammatissa ei toinen ihminen varauksetta pyynnöstä riisuudu ja anna vieraan ihmisen koskea itseään. 

Säitä pidellyt. Lääkärin on toki oltava asiallinen ja asiantunteva, ehkä jossain asioissa myös tietyllä etäisyydellä on paikkansa. Kaikki seuraamani lääkärit olivat asiallisia, ammattitaitoisia, arvostivat potilasta ja olivat selkeitä kommunikaatiossaan, mutta yksikään ei puhunut mistään senhetkiseen lääkärikäyntiin liittymättömästä asiasta. Kun kolmannella terveyskeskuskerralla jo hiukan vapauduin omasta jännityksestäni ja uskalsin avata suutani, huomasin että kun jututin potilasta lääkärin kirjoittaessa lähetettä tai valmistellessa toimenpidettä, ilmapiiri muuttui dramaattisesti. Yksi kysymys potilaan itse mainitsemasta harrastuksesta ei vie paljon aikaa vastaanotolta, mutta vaikuttaa varmasti viime kädessä jopa potilaan tyytyväisyyteen. Terveyskeskuslääkärin työ on myymistä, esiintymistä, vakuuttamista, huolen poistamista ja toki myös joskus ihmisten parantamista. Siinä työssä hyvät ihmissuhdetaidot ja kyky kehittää niitä ovat ehkä jopa olennaisempia kuin pitkälle hiotut kliiniset taidot.

Siistejä juttuja. Ammatinvaihto ei (vieläkään) kaduta.

2 kommenttia:

  1. Hei, voisiko sinulle laittaa sähköpostia? Olen miettimässä lääkikseen pyrkimistä, minullakin yksi tutkinto jo alla ja mietinkin, miten tämä on mahdollista äitinä, asuntolainaisena ym. Olisi hienoa vaihtaa ajatuksia.

    VastaaPoista
  2. Moi! Joo ehdottomasti! Pistä viestiä laakarileikit@gmail.com, niin viestitellään/soitellaan! Kevään viimeinen tentti on juuri ohi, eli nyt on aikaa :)

    VastaaPoista