torstai 5. marraskuuta 2015

ABC eli always be closing

Vietin tänään iltapäivän vuorovaikutustaidot -seminaarissa. Ei ehkä mikään dynaamisin tai voimauttavin seminaari, mutta muutamia ihan järkeviä juttuja ja mielenkiintoisia ajatuksia. Ja aihe on toki äärimmäisen tärkeä. 

Seminaarin aikana havahduin siihen, kuinka paljon lääkärin työssä pitääkään myydä! Kun vaihdoin konsulttiyrityksestä myyntihommiin sillä ajatuksella, että myynnin osaamista tarvitaan aina, en ehkä ajatellut että aina tarkoittaa esim. lääkärin duunia. Määrättyjen lääkkeiden syömättä jättäminen on ilmeisesti suurikin ongelma, eli ensimmäinen myyntiduuni on myydä potilaalle yhdessä sovittu hoito.  Että syödään ne pillerit ja syödään ne ihan ajallaan ja ihan loppuun asti. Vielä ehkä haastavampana myyntiduunina on myydä potilaalle elämäntapamuutos. Tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin vähentäminen, urheilun aloittaminen tai terveellinen ruokavalio. Näillä päästäisiin usein jo aika pitkälle. 

En usko, että meidän tutkintoon kuuluu myyntikoulutusta, mutta pitäisi. Myynnistä voisin puhua tovin, mutta tiivistetään tämä juttu tärkeimpään myynnin ohjenuoraan, eli always be closing. Aina ja ihan joka välissä pitää yrittää clousata kauppa. Jos myyntitapaaminen päättyy siihen, että potentiaalinen asiakas vaikuttaa hyvin kiinnostuneelta ja sovitaan, että palataan asiaan, ei se ollut hyvä myyntitapaaminen. Hyvä myyntitapaaminen päättyy nimiin papereissa tai ainakin on tiedossa koska ne nimet siihen kirjoitetaan ja mitä sitä ennen pitää tapahtua. Älä kysy, että vaikuttaako tämä hyvältä vaan kysy, että haluatko ja aiotko ostaa tämän tuotteen/palvelun?

Konkretisoidaan tätä vielä vähän. Usein tupakointikeskustelu lääkärissä menee varmaan suurinpiirtein näin:
L: Ja miten sen tupakan kanssa, poltatteko te?
P: No juu, tuleehan sitä jokunen päivässä poltettua
L: Tehän varmaan tiedättekin, että se on hyvin haitallista terveydelle, siitä kyllä kannattaisi yrittää päästä eroon.
P: Juu, niinhän siitä kyllä varmasti pitäisi. Pitää kyllä juu nyt ihan tosissaan yrittää.

Tuntuisiko tehokkaammalta jos se menisikin näin:
L: Ja miten sen tupakan kanssa, poltatteko te?
P: No juu, tuleehan sitä jokunen päivässä poltettua
L: Tehän varmaan tiedättekin, että se on hyvin haitallista terveydelle. Joka toinen tupakoitsija kuolee tupakan aiheuttamiin sairauksiin ja yleensä paljon nuorempana kuin itse haluaisi. Mitä jos lopettaisitte tupakoinnin nyt. Viimeinen tupakka on jo poltettu. Kun lähdette täältä, niin heittäkää tupakat pois ja hakekaa nikotiinikorvausvalmisteita jos tuntuu, että tarvitte. Lopettamista on turha enää viivästyttää. Miltä kuulostaa, kokeillaanko tätä?

Minusta tulee ehkä potilaiden yksityiselämään röyhkeästi puuttuva lääkäri, mutta jos sillä vaikka muutaman hyvän veronmaksajan saisi pelastettua. Suomi nousuun vai mitä näitä nyt oli.

1 kommentti:

  1. Täällä kirjoittaa toinen samankaltaisella tarinalla. Eli siis nyt kolmekymppisenä lääkiksessä, alla DI-tutkinto ja konsulttihommia.

    Oon samaa mieltä, että "buy in" olisi hyvä hallita varsinkin näissä neuraaleissa ja banaaleissa jutuissa kuin juuri lääkkeiden syöminen loppuun. En tiedä kuitenkaan, että auttaisiko tämä riippuvuuksien hoitoon, tupakka ja alkoholiriippuvaiset kun usein kovasti kuitenkin yrittävät vähentää, ja lupaus lääkärille ei paljoa paina ellei kysessä ole esim. omalääkäri joka näkisi potilaan myöhemmin.

    Olin ihan tohkeissani kun kuulin että stadiin lääkikseen tulee tutan professuuri, mielestäni lääkärit ja muut hoitoalan ammattilaiset tarvitsisivat edes vähän lean, six signa, muutosjohtamisen ja prosessioptimoinnin perusteita. Vaikka sitten valinnaisena.

    Sairaaloissa pyöriessä tuntuu, että ongelmia ei aina osata sanoittaa tai analysoida, ja näin niihin on vaikea puuttua, enemmän vain voivotellaan.

    Sellainen aallon tuotekehityskurssin kaltainen harjoituskurssi missä ekonomi, tutalainen, lääksiläinen, taikkilainen ja esim hoitaja miettisivät yhdessä miten jonkin julkisen x terveyskeskuksen y ongelmaa voitaisiin parantaa olisi aika ässä. Opittaisiin yhdessä prosessiparannuksen kulttuuria, ja näkemään muutos ja arkiset työelämän käytännön innovaatiot positiivisesti.

    VastaaPoista